Kun tekoäly luo organisaation uudelleen

Yrityksesi on kokeillut generatiivista tekoälyä. Tiedät, miten nopeita ja kyvykkäitä edistyneimmät mallit ovat ja miten vaivattomasti ne tuottavat vakuuttavia vastauksia lähes mihin tahansa kysymykseesi. Potentiaali on todellinen. Sen aistii. Ihmiset yrityksessäsi työskentelevät uusilla tavoilla ja nopeammin kuin ennen.

Ja silti liiketoimintatavoitteesi pysyvät ennallaan. Minne tekoälyn käytöstä ja kehitysinvestoinneista syntyvä arvo siis oikeastaan valuu?

Se valuu yksilöille, jotka hoitavat yksittäisiä osia arvontuotannosta, ja edelläkävijöille, jotka tutkivat ja kehittävät pistemäisiä ratkaisuja. He raportoivat uusista kyvykkyyksistä, laajempaan tietopohjaan perustuvista päätöksistä ja nopeammasta ideoiden iteroinnista, mutta heillä on yhä enemmän tuotoksia testattavana ja tarkistettavana, jotka päätyvät monesti myös muiden tehtävälistoille.

Yksilöistä on siis tullut itsenäisempiä. He kantavat tekoälyn operatiivisen riskin itse ja kohtelevat tekoälyosaamistaan henkilökohtaisena pääomana. Epävarmassa taloustilanteessa ja maailmanlaajuisessa pyrkimyksessä kohti tekoälyn siivittämää tehostamisaaltoa juuri siihen heidän kannustimensa kohdistuvat.

Tällä on ollut hintansa. Samat ihmiset ovat kohdanneet turhautumista, etääntymistä ja kognitiivista väsymystä testatessaan, opiskellessaan ja yrittäessään muuntaa loputonta potentiaalia joksikin, jota liiketoiminta voi oikeasti hyödyntää. Murros näkyy uusien ja vanhojen työkalujen tekoälytoiminnallisuuksien loputtomana testaamisena samaan aikaan, kun tekoälyn hallinnan periaatteita pystytetään ja levitetään. Lopputuloksena on kuilu organisaation ja sen sisällä tekoälyä käyttävien ihmisten välillä: yksilöiden käytännöt ovat rönsynneet ja edenneet selvästi pidemmälle kuin mikään, minkä liiketoiminta on virallisesti ottanut käyttöön.

Yritykset pyrkivät puristamaan muovautuvasta sekä muuttuvasta teknologiasta kannattavuuslaskelmat ulos saadakseen hallinnan tunteen valitusta suunnasta ja tehdyistä valinnoista. Tätä varten luodaan mittareita kaikille tasoille: alkaen henkilökohtaisesta suoriutumisesta ja ajankäytön muutoksista aina tiimikohtaisiin sekä liiketoimintatason hyötyihin. Tyypillinen tapa suunnitella mittarointia on mitoittaa ne suhteessa tekoälyn tehostamistavoitteisiin. Tehostaminen on toki perusedellytys, kun tekoälykilpailussa kaikilla on samat työkalut, jolloin lopulta asiakkaat ulosmittaavat hyödyt. Emme kuitenkaan ole vielä nähneet tekoälyn tehokkuudesta syntyvää irtisanomisaaltoa. Suunta on pikemminkin päinvastainen, kun tekoälyyn pohjautuvan kilpailuedun rakentaminen on kaikkien huulilla. Kaikki liikkuu entistä nopeammalla tahdilla, ja johtajat yrittävät kavuta uuden työjuhdan selkään.

OP Pohjolan ja Accenturen kanssa tekemässämme tutkimuksessa 65 % suurten ja keskisuurten suomalaisyritysten johtajista uskoo tekoälyn muuttavan merkittävästi toimialansa kilpailulogiikkaa seuraavan viiden vuoden aikana, ja 43 % uskoo pitkällä aikavälillä tekoälyn luovan kokonaan uusia liiketoimintamalleja. Siksi moni enteilee jo nyt, ettei pelkkä tehostaminen riitä, vaan tarvitaan standardoitavaa ja skaalautuvaa etua sekä rohkeaa kokeilemista organisaation sisällä.

Kuten Marcel Proust kirjoitti: "Todellinen löytöretki ei ole uusien maisemien etsimistä, vaan asioiden näkemistä uusin silmin." Juuri tätä tekoälyn kypsyyden seuraava vaihe vaatii: vähemmän uusimpien mallien perässä juoksemista, enemmän pysähtymistä sen äärelle, miten kehität organisaatiosi arvontuotantoa. Kysymykseksi nousee, miten tekoäly upotetaan osaksi organisaation rakennetta niin, että laajempi konteksti kirkastuu sekä käyttäjille että itse malleille. Seuraava aalto on jo keskittymässä tähän: tarkoitukseen rakennettuja kevyitä agentteja, kontekstia rakentavia integraatioita, suoraan tekoälyyn sidottua organisaation uudelleenmuotoilua. Organisaatiotason tekoälyn arkkitehtuuri alkaa hahmottua. Sama muovautuvuus, joka tekee suurista kielimalleista niin kyvykkäitä, muuttuu kestäväksi kilpailueduksi vasta, kun se sovitetaan tarkoituksenmukaisena ja dynaamisena osana organisaatiosi toimintaan.

Rohkeimmat yritykset lähtevät ratkaisemaan asiakkaiden ongelmia tekoälyllä kuluttajarajapinnassa. Olimme viime syksynä auttamassa Beelyä rakentamaan tätä kontekstia, jossa data, ihmisymmärrys ja tarkkaan rajattujen ongelmien ratkaisemiseen rakennettu moniagenttiarkkitehtuuri yhdistyivät inspiroivalla tavalla. Chatboteilla on kuluttajamaailmassa tyypillisesti vaihteleva maine, mutta näemme, että tässäkin kuluttajakontekstin yhdistäminen tekoälyn toimintaperiaatteisiin suunnitteluvaiheessa on puuttuva palanen, joka tekee yleisestä chatbotista aidosti ostopolkua jatkuvasti sujuvoittavan elementin. Lopputuloksena ei syntynyt vain uusi antropomorfisoitu kone, vaan tarkoituksenmukainen keskusteleva työkalu, jolla on selkeästi artikuloidut ominaisuudet.

Norenilla autamme hahmottamaan tämän suunnan tuomalla sosiaalisen ulottuvuuden koneelliseen ratkaisuun. Yhdistämme organisaation sisäisen ja ulkoisen ajattelun yhteissuunnittelun menetelmin strategioiksi ja ratkaisuiksi, jotka on räätälöity todelliseen tarpeeseen.

Lisälukemista: Unlocking AI value in Finnish organisations

HERÄSIKÖ AJATUKSIA? OTA YHTEYTTÄ

Arno Aranko

Seuraava
Seuraava

Gen Z uudelleenmäärittelee resilienssin, ja meillä on siitä paljon opittavaa