Miksi kukaan lennättäisi viisikymmentä johtoryhmän jäsentä Harvardiin? Se on poikkeuksellinen valinta aikana, jolloin johtotiimeiltä odotetaan yhä enemmän yhä vähemmillä resursseilla.

Minua ja toimittaja Hilla Körkköä yhdistää outo vaiva: alamme itkeä, kun poppari konttaa lavalla glitteriä hiuksissa.

Oletko joskus kuullut sanottavan, että maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan? Väite on toistettu niin monta kertaa, että se on menettänyt merkityksensä.

Luksusmarkkinoilla voittavat brändit, jotka ymmärtävät, että status ei enää synny näkyvistä logoista vaan hiljaisista signaaleista, joita vain harvat osaavat lukea.

Ajattelun muuttaminen on kuitenkin vaikeaa – erityisesti organisaatioissa, joilla on pitkät juuret ja vahvat uskomukset siitä, “keitä me olemme” ja “mitä asiakkaamme haluavat”. Miten siis johdetaan yhteistä ajattelua uuteen suuntaan?

Iida Korpiniityn essee haastaa tekoälyn aikakaudella pohtimaan, mitä menetämme, jos emme enää pysähdy ajattelemaan itse. Voiko hitaudesta ja ponnistelusta syntyä kilpailuetua?

Strategian avoimempi tulevaisuus näytti väistämättömältä. Nyt sitä haastetaan entistä enemmän.

Strategiatyö on murroksessa. Avoimuus, osallistaminen ja luottamus korvaavat vanhan maailman suljetut suunnitteluprosessit, jotka eivät enää vastaa nykyajan monimutkaisuuteen ja muutosnopeuteen.

Z-sukupolvesta löytyy tuhansia analyysejä, mutta ne usein typistävät nuorten maailman tilastollisiksi käppyröiksi.

Norenin konsulttien Mikko Leskelän ja Jaakko Luomarannan kirja Avoin strategia / Suljettu Strategia (Alma Talent 4/2023) on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys avoimesta strategiasta.

Määrällisillä menetelmillä on merkittävä asema liiketoiminnan kehittämisessä, mutta usein tottumus yksinkertaistaa maailmaa voi kätkeä alleen arvokkaita perusteluja tuloksille tai jopa viedä harhaan.

Omavaraisuuden ihanne kasvaa kriisien keskellä ja enteilee syvempää yhteiskunnallista muutosta. Miksi tämä ihanne on ollut kasvussa jo pitkään ja mitä siitä saattaa seurata?